perjantai 3. heinäkuuta 2009

Miljögården ja muita juttuja

Miksei voisi olla sellainen ammatti kuin kirpputorikiertelijä -ja ostaja?! Olis aina mukavasti rahaa taskussa ja tekis mieluisia löytöjä. Sopis paljon paremmin mulle.

Olen taas ollut rakkaan harrastukseni parissa. Loman aloittamisen kunniaksi. Ja löytyihän sitä, löytyihän sitä jos jonkinlaista aarretta. ..Tämä Miljögårdenin huippusöpö kannu. Olen ihastellut sitä sisustuslehdissä ja blogeissa ja nyt minulla on se ihan omana.


Muutamia pitsi-ja pellavaliinoja myös juuttui hyppysiini. Ja avaimia alkaa olla aikamoinen perhe. Niitä ei löytynyt tänään kirpputorilta, mutta tässä vanhoja aarteitani.

Sisustustarrakaan ei ole kirpputorilta, mutta ajattelin hehkuttaa tätä mainiota keksintöä. Näillä saa kyllä helposti ja sukkelasti näyttäviä yksityiskohtia kotiin ja kun kyllästyy niin sen saa pois, ilman tahroja tai raaputusta. Suosittelen!! Tämän kiinnitin tänään pesuhuoneen oveen. Poistin entisen keraamisen WC-kyltin ja asensin kauniin tekstin tilalle.

Mulla olis vielä 1 sisustusteksti laittamatta. Siinä on teksti "Carpe Diem". En vain ole päättänyt mihin sen laitan. Ehkä mun makuuhuoneeseen, oven yläpuolelle.


Sitten on tällainen sinkkinen kulahtanut HOME-tonkka. Se on sisustusliikkeestä hankittu ja taustalla pikkuruinen juurikranssi, tämänpäiväinen kirppislöytö eurolla.


Tikkurilassa on hassu liike, Second hand Anniina, josta tekee ajoittain mielenkiintoisia ostoksia. Niinkuin tämä vanha silitysrauta. Myyjä lupasi, että se on oikeasti wanha. Haaveilen omasta pyykkihuoneesta/kodinhoitotilasta ja tämä sopisi rekvisiitaksi mainiosti. Ei ole pyykkihuonetta tiedossa, mutta saahan sitä haaveilla.



Oili ja Vilja (marsut) saapuivat eilen meille hoitoon. Täytyy sanoa, että on ne aika vekkuleita olioita ja Siiri on innoissaan ja haltioissaan, mutta en mistään hinnasta ottaisi omaa lemmikkiä riesakseni. Heti oli työpäivän jälkeen sellainen olo, että äkkiä kotiin, kun ne marsut on siellä yksin ja kuolee nälkään. Eikä ne oikeesti kuole ja pärjää ilman ihmiskontaktia pidempäänkin kuin työpäivän ajan, mutta kuitenkin. Yhden koiran elämänkaari riittää minulle. Siiri sen sijaan olisi ottanut Oilin ja Viljan päiväkotiinkin ja heti aamutuimaan syntyi riita siitä miksi marsuja ei voi viedä päiväkotiin. Niin, miksi ei?
Ollaankohan me aikuiset vähän liian ahdasmielisiä?!


7 kommenttia:

  1. Ihana tuo silitysrauta, muistan että mummolassa oli noita - äitillä taitaa ne olla koristeena keittiössä hyllyllä.. :)

    Onkohan tuo kannu samaa sarjaa kuin meidän kahvi- ja teepurkit?? *pähkäilee*

    VastaaPoista
  2. Voi juku, mökillä on noita silitysrautoja varmaan kolme. Taidanpa hakea ne pois vintiltä :)
    Ihania ostoksia!!!

    VastaaPoista
  3. Oi kuinka kaunis kannu!

    Me saimme vanhan mökin mukana muutaman silitysraudan. Mikä on ihana asia, sillä on aina harmittanut, että kun aikoinaan luovuimme vanhempiemme vanhasta mökistä sen mukana meni muutama sellainen.

    VastaaPoista
  4. Ihania loytoja. Niin, meilla aikuisilla olisi paljon opittavaa myos lapsilta. Tarkemmin sanottuna pitaisi opetella uudelleen jotain jo kerra opittua, mutta unohdutettua...

    VastaaPoista
  5. Ihania ostoksia! Itse keräilen myös noita pitsiliinoja ja kappoja. Saas nähdä, mitä niistä saisi aikaan..

    VastaaPoista
  6. Ollan me! Ahdasmielisiä. Minullakin oli lapsena marsu, Siru. On muuten ihmeen älykkäitä jyrsijöitä! Mielettömän upea avainkokoelma sinulla!

    VastaaPoista
  7. vois olla miunkii haaveammatti! hienoi juttui!

    VastaaPoista

Tulen iloiseksi kommentistasi!