Alkuillasta

Ajatukset risteilevät. Otin kuvia parvekkeen ainoasta syysistutuksesta. Pelakuut on pelastettu pakkaselta ja kukinnot leikattu pois. Nyt ne tosin tekevät jo uusia nuppuja tuossa ruokailutilan lattialla, kun odottavat varastoon pääsyä talvehtimaan. Sitkeitä sissejä.
Itseltäni on sisua viime aikoina puuttunut. Jostain syystä olen alkanut tuntemaan voimakkaammin ja kokemaan asiat vahvemmin kuin vielä esim. pari kuukautta sitten. Se tuntuu kuluttavalta.

Onkohan ilmassa jokin syksyn melankolia? Tai joku hormonitasapainon muutos? Viivästynyt kolmenkympin kriisi? Jotain mulle tapahtuu. Kai tämä joskus tasapainottuu.

Kuvissa näkyvä valkoinen tuoli on taloyhtiön roskakatoksesta pelastettu kaunokainen. Taloyhtiössämme asuu joku roskispoliisi (jonka voisi ampua kuuhun) joka oli kyllästynyt kun asukkaat tuovat roskiskatokselle tavaroita jotka ovat mukavasti ja helposti kierrätettävissä taloyhtiömme sisällä. Roskispoliisi oli laittanut lapun roskiksen oveen ja kertoi, että on olemassa kirpputoreja ja vaatekeräyspaikkoja. Roskispoliisia itseään häiritsee nämä kierrätettävät "rojut" eikä hän pääse jäteastialle. 12 neliön jätekatoksessa tuskin paperikassillinen kierrätettävää voi häiritä (paitsi roskispoliisia). Itse olen tehnyt muutaman hyvä löydön ja ilmaisin ponnekkaasti mielipiteeni tuolle roskispoliisille käsin kirjoitetun kirjeen muodossa nimellä ja huoneistonumerolla varustettuna ja asettelin sen näkyvälle paikalla roskiskatoksen ovelle, että on siinä kaikkien luettavissa. Toivottavasti kierrätys taloyhtiössämme saa jatkua! Tässäkin asiassa tunteet hiukan kuohahtivat =D

Lyhty on Hulluilta Päiviltä. Ja sinkki jatkaa kestosuosikkina vuodesta toiseen.

Tämmöistä alkuiltaa täällä. Kuinkas teillä muilla? Siiri leikkii prinsessaa ja rakentaa majaa Milla-kaverin kanssa ja nyt on kuulemma jäätelön aika joten käyn laittamassa prinsessoille vähän suussasulavaa =D

Ilonaiheita

Poimintoja ja ilonaiheita tämän viikon alkupäiviltä:

• Eilinen lentomatka Pääministeri Kiviniemen seurassa, ohhoh! Eivät olleet lentokoneessa tarjoilut kummoiset vaikka oli arvovaltaista porukkaa kyydissä, siis minut mukaanlukien =D


• Hauska tarina Kurikan "Ruokamuseosta", joka oikealta nimeltään Pentinkulma. Paikallinen kertoi, että kyseinen liike on ollut paikallaan jo useamman vuosikymmenen, kaupantätinä n. 80-vuotias harmaa kauppiaan rouva ja museon siitä tekee se, ettei siellä ole edelleenkään viivakoodin lukijaa ja ties vaikka sinne kelpaisi markan rahat. Valikoimakin on kuulemma jo ohittanut "parasta ennen"-päiväyksen. Palvelu pelaa ja asiakkaita riittää =D


• Aamuinen salakuuntelu työpaikan parkihallissa, jossa viereisen terveysaseman reippaat kotihoidon tädit olivat saaneet kulkupelikseen ihan tuliterän auton. Micra oli vaihtunut uudenpaan korimalliin ja sitä sitten ihasteltiin ja päiviteltiin. "Mitenköhän sitä osaa ajaa" kysyi haltioitunut kotihoidon täti kanssasisareltaan. Voi sitä iloa heti aamutuimaan!


• Omaa aikaa, lapsen iskä on kunnostautunut noutamaan lapsen useammin päivähoidosta kuin alkuperäinen sopimuksemme on ollut. Luksusta mulle ja antoisaa lapselle. * Sähköpostiin tupsahtaneet ompelutilaukset. Alla muuten kuvia tilatuista herkuista. Ihan uunituoreita ovat. Nam!

• Iltapalaksi teetä ja paahdettua leipää


• Huomiseksi tiedossa helpompi työpäivä verrattuna tähän. Työkaverin kanssa kohdattiin varsin vaativa työtehtävä tänään ja kun siitä prässistä selvittiin niin selviämme mistä vain. Naureskellen poistuimme työpaikalta.


• Aurinko on auttanut lunta muuttumaan toiseksi olomuodoksi ja se on hienoa se, suoranainen ihme, kun tarkemmin ajattelee! Kehotan pysähtymään pohtimaan päivienne antia! Antoisaa viikon jatkoa!

Rouva Lempi Reimalle

Tänään poikkesin työpäivän ja työnohjauksen jälkeen parilla kirpputorilla. Tuli mieleeni etsiä wanhoja Pääsiäiskortteja. Ei löytynyt, mutta wanhoja kortteja kuitenkin. Mulle tuli niin nostalginen olo, kun hypistelin kortteja. Kesäisen voikukkalapsikortin takana lukee näin:

"Rakas Äiti! Onnea alkavalle vuodelle. Sydämellinen kiitos kirjeestä. Aino on jo parantunut kuumeesta, mutta lääkäri kielsi matkustamasta hänen kanssaan toistaiseksi. Voimme hyvin. Odotan kirjettä Äidiltä, pakettia ei tarvitse lähettää. Ehkä pian tulemme. Rakkain terv. Parhainta vointia. Aino, Tapio ja Pirkko." (lähetetty 25.12.1941 Nurmeksesta) Toisen kortin takana lukee:

"Heipä hei Lämpöinen tervehdykseni sinne teille kaikille. Parhaat kiitokseni Mailalle rahojen kuin myös paketinkin lähettämisestä. En ole selvinnyt ennemmin kirjoittamaan kun olen niin kovin lunssan lumoissa että ei tahdo pysyä pystyssä millään. Kuinka olette voiskennelleet? Siispä toivotankin teille Hauskaa kesää ja hyvää vointia. Sydänterveisin Äiti. Terveisiä Ruuskan ja Kaukaman väelle. (kirjoitettu 2.6.1957 Parkumäessä)

***

Kenen tekstiviesteissä (nykypäivän postikorteissa) lukee näin lämpöisiä juttuja ja Äiti isolla? Mietin, että voiko toisten kirjoituksia julkaista näin vain, mutta sitten mietin, että teen sen kaikella kunnioituksella, käsialoja ihastellen ja tekstien sisällöistä ilahtuen. Ennenvahnaan viesti kulki tovin jos toisenkin lähettäjältä vastaanottajalle. Nyt ei mene kuin pari sekuntia, kun saan välitettyä ajatukseni tekstimuodossa tavoittelemalleni henkilölle. Eriskummallista. Eikä noin kauniita postikorttejakaan enää myydä.

***

Kirppikseltä löytyi myös somat pienet peltirasiat jotka pääsivät Greengaten laatikon kavereiksi. Nappilaatikoiksi ajattelin. Ja koska tuo keväisen pastellinen keltainen on tullut sisustukseen jäädäkseen, niin ostinpa ihanan vaa´ankin vaikka en sellaista tarvitsekaan.

Ja nyt ovat sitten pienokaisen alahampaat alkaneet heilumaan. Kaksi yhdellä kertaa ja kyllä se on sitten jännää, kun saa sormilla heilutella ja räplätä hampaita. Siiri totesi, että kohta ei voi syödä kuin soppaa ja keittoa, lientä ja maitoa. =D

Virkkuut

Nämä kertakaikkiaan ihanat pyyhkeet saapuivat tänään postin mukana. Välitän näistä isot kiitokseni blogiystävä Hannelle ja hänen taitavalle äidilleen! Blogien seuraaminen on koukuttavaa hommaa ja blogien kautta on myös mahdollisuus hankkia itselleen uniikkeja käsitöitä. Niin kuin nämä.

Virkkaaminen on myöskin koukuttavaa hommaa. Olen taas itsekin pitkästä aikaa virkkaillut, mutta koska en ole siinä erityisen taitava, olen pitäytynyt vain siivousliinojen teossa.

***

Ihana aurinkopäivä tänään. Tuumasin tässä juuri, että tämä päivä on ollut monella tapaa mukava. Mukavuutta on:

-paistetut nuudelit kiinalaisessa ravintolassa

-aurinko

-uusi kevättakki

-virkatut pyyhkeet

-koulutuspäivän anti

-hassut jutut työkavereiden kanssa

-sydäntarra Siiriltä

-mukava kohtaaminen naapurin kanssa kaupan kassalla

***

Pysähdyttekö te miettimään päivien antia?

Jotain uutta

Loma meni, plääh. Tosin 2 päivää ehdin olla töissä, kunnes Siirillä alkoi näkymään taudin merkkejä, päänsärkyä ja kuumeen tuntua. Tänäaamuna sitten heräsi korvakipuun ja eikun lääkäriin. Korvatulehdus. Ja minä sain kaipaamaani lisävapaata töistä. Enkä häpeile yhtään sanoa, että tällä hetkellä olen mieluummin kotona sairaan lapsen kanssa kuin töissä. Viikon loma ei riittänyt voimaantumiseen.
***
Tänään ollaankin sitten nukuttu 3 tuntia lääkäri-ja apteekkireissun jälkeen. Ja siivottu joulun merkkejä pois. Siirin uusi (joululahja) Kerttu-pupu pääsi sohvalle nököttämään. Siirin huone tulee kokemaan seuraavaksi muutoksen. Siitä sitten myöhemmin, kun on valmiimpaa.


Joulupäälliset lapoilin kaappiin ja tilalle ostin nämä IHANAT House Doctorin päälliset. Kaapissa oli valmiina juuri sopivat tyynytkin näihin.

Puikoilla tulee säärystintä. Ihana nököttää sohvan nurkassa tyynyjen joukossa ja neuloa.

Joulupallot- ja sydämet asettelin laatikkoon silkkipaperin väliin niin pysyvät hyvinä.

Kohta se on sitten uusi vuosi ja uudet haasteet. Haistan muutosten tuulten puhaltavan. Samanmoinen tunne oli vuosi sitten ja muutoksia on tosiaan ollut, positiivisia kehityksiä, mutta myöskin haastavia tilanteita. Paljon on mahtunut pientä ja isoa. Ihanaa on ollut seurata Siirin valtavaa kehitystä, se on jo niin iso tyttö, äitin paras kaveri! Isoja juttuja on ollut oman yrityksen perustaminen ja jatko-opintoihin pääseminen. Jaksaminen on ollut koetuksella, mutta uskon, että kaikella tämänhetkisellä panostuksellani on suuri merkitys tulevaisuuteen. Seuraava iso sopeutuminen on edessä kuukauden sisällä, kun yksi tärkeimmistä työkavereistani, työparini, vaihtaa työpaikkaa. Se on suuri menetys, mutta tietenkin ihana asia työkaverilleni. Yksi haave toteutuu. Mutta hei, olen saanut tänään työhuoneeseeni uuden työpöydän ja vaatekaapin! Siellä ne on Martelan miehet hääränneet, kun olen ollut kotosalla. Toivottavasti tulevan vuoden aikana minullekin selkiintyy oma paikkani.

Kuulumiset

Mitäköhän olen mennyt tekemään? Torstaina alkoi koulu. Helppo osuus on istua koulussa ja kuunnella lehtoreita ja muita asiantuntijoita. Vaikea osuus alkaa koulusta päästyä. Lähdekirjallisuuden hankintaa, pohdintoja ja taas pohdintoja, muistiinpanoja omista pohdinnoista, oppimispäiväkirjaa, 10 sivun esseitä, miettimistä, että mitenkäs ne lähdeviitteet taas merkattiinkaan tekstiin ja lähdeluetteloon, HOPSia, tutkimussuunnitelman miettimistä ja kirjaamista... Töissäkin pitäis käydä ja lapsi ja kotikin hoitaa... mutta, mutta.. tämä avaa uusia ovia, uusia linkkejä ja tuttavuuksia, parempia työmahdollisuuksia asiantuntija- jopa johtamistehtävissä. Loppujen lopuksi aika lyhyt siivu elämässäni, nämä jatko-opinnot. Ekojen päivien jälkeen on ollu aika sekavat tunteet.

***
Opiskelujen jälkeen olen rentoutunut viikonloppuna ommellen. Joku ilta viikolla ennen nukahtamista pomppasi päähäni idea tällaisesta pitsityynystä. Aamutuimaan sitä aloittelin ja nyt illalla viimeistelin.

Valokuvaaminen on taas haastavampaa, kun valon määrä on vähentynyt. Kameran eri asetuksilla saa kyllä ihan erilaista jälkeä aikaan. En tiedä millainen asetus oli paras. Ala olevista kuvista huomaa selvän eron.

Vanhoista pikkukehyksistä tein tällaisen avaintaulun. Vähän on vinksin vonksin, mutta ainakin huomaa, että on käsin väkerretty. Laitoin Loviisasta ostamani kaksi pikkuruista avainta koristeeksi. Taulun pohja on rouheaa pellavakangasta.

Tämmöistä täällä päällimmäisenä. Uusi viikko ja uudet kujeet =D

***

Otin kokonaan sen kävijälaskurin pois, kun rupesi ryttyilemään, enkä löytänyt uutta laskuria tilalle. Eikä sitä ollut mitään mieltä asentaa uusiksi, kun olisi alkanut alusta. Reilun kahden vuoden laskennat menivät taivaan tuuliin, joten ihan sama. Ollaan ilman.

Yhtäkkiä...

...alkoi ihan hirveästi itkettämään. En muista koska olen viimeksi itkenyt ihan kunnolla?! Itketti monet vanhat asiat ja surut, hankaluudet, joita en ilmeisesti aikanaan ole riittävästi kyynelehtinyt. Onneksi pukkasi itkut nyt. Saan olla omassa rauhassa hetken aikaa. Samalla alkoi huolettaa...miten töiden kanssa käy, jaksanko sittenkään enää opiskella vaikka pitäis, löytyykö rahaa laskuun, entä jos en selviäkään yksin pikkuisen kanssa....??? En pidä riittävän hyvää huolta itsestäni, en pysähdy juuri koskaan tunnustelemaan kuinka voin ja miten jaksan. Pitäsköhän hiljentää vauhtia?
***
Sain koottua itseäni sen verran, että hain Postista Rouva Romulta hankkimani ihanan kehyksen. Kiitos tästä!


Nyt menen keittämään kupposen teetä ja pysähdyn miettimään...itseäni.

Sydämellistä

Moni valittelee blogeissaan aikapulaa ja tekemättömiä puuhia. Niin myös minä. Huusholli on ihan rempallaan enkä tiedä mistä kohtaa alottaisin. Maalauspuuhia olis, pienempää ja isompaa projektia ja vaikka mitä. Tänään saimme sentään 5 viikkoa kestäneen kirpputoriprojektimme siskon kanssa päätökseen. Hyvä mieli, vähemmän tavaraa ja palkkioksi euroja.

***

Pakkomielle suloisiin lastenvaatteisiin ei ota laantuakseen. Odotettu Gymboreen paketti saapui Ameriikasta siskon, mun ja prinsessojen iloksi. Sydämellisiä vaatteita saapui ja kokoelma sai täydennystä.

Kumisaappaita, hiuslenkkejä ja nappeja myöten sydämellistä.

Gymboreen vaatteet ovat hyvälaatuisia, värit säilyvät, eivät vanu ja veny ja ennenkaikkea niin hurmaavan värisiä, mallisia ja materiaalit loistavia. Saa rahoille vastinetta.

***

Aikaisemmin mainitsin Mielen hallinta-koulutuksesta. Se alkaa olla loppusuoralla. Koulutus on ollut ihan ok, ei hirveästi mitään uutta, mutta on pysäyttänyt pohtimaan elämän pieniä iloja ja helppoja hetkiä, joita löytyy synkimmästäkin päivästä. Sen voin luvata. Hyvänmielen kunniaksi laitoin tähän liitteeksi kouluttajalta saamani runon voimaannuttamaan kaikkia muitakin.

Sydämellistä loppuviikkoa!