Tyttöjen talossa

Kamerani vetelee viimeisiään...on palvellut hyvin jo vuodesta 2004, mutta nyt joudun todennäköisesti vaihtamaan uudemaan Canoniin. Onnistuin kuitenkin ottamaan vielä muutamia kuvia meidän kodista eli Tyttöjen talosta. Tätä huushollia nimittäin emännöi kaksi hehkeää leidiä, 30-v. ja 3-v. Näiden seiniemme sisällä on aika tyttömäinen tunnelma.

Hedelmiä kuivaamalla saa kivoja askartelujuttuja ja kranssinkoristeita. Itse kuivattelin appelsiinia ja sitruunaa ja latasin kaikki tuohon pieneen valkoiseen lasiovelliseen kaappiin. Kaappi on löytynyt Tukholman Indiskasta muutamia vuosia sitten. Tosi hyvä kaappi, on koristanut keittiötä siitä lähtien, kun sen ostin.

Eihän kaikkien astioiden tarvitse olla kaapissa. Päätin laittaa roikkumaan kahvimukit s-koukuilla tuohon astiakaapin alapuolelle. Mielestäni kivan näköiset tuossa.

Näyttely on vaihtunut. Ruokailutilan avohyllyille asettelen kaikki ostamani ruskeat apteekkipullot, vanhat olutpullot sekä Puttipajan litteän pullon. Alahyllyllä on myös viime jouluksi osatamani Puttipajan kuplalasit, jotka jäivät käyttämättä. Hyllyjen yläpuolelle asetin kellon, joka löytyi edullisesti Jumbon kauppakeskuksesta viime viikonloppuna. Aikaisemmassa postauksessa on kuva edellisestä näyttelystä. Mielestäni tämä on parempi.

Tämä nurkkaikkuna on ollut suunnitelmien alla jo pitkään. Ikkuna näyttää lasitetulle parvekkeelle ja on ollut hiukan hankala verhoasettelun kannalta. Kaikissa muissa kotini ikkunoissa on sälekaihtimet ja verhotanko, mutta tämä yksinäinen ikkuna on jätetty siinä suhteessa huomiotta. Verhotanko ei mahdu enkä ole keksinyt vielä keinoa, jolla saisin verhon kauniisti ripustettua. Verhosuunnitelma on, mutta ei kiinnityssuunnitelmaa. Nyt kyhäämäni kranssi toimii "verhona".

Etsin tuollaista pientä matalaa laatikostoa ruokapöydän päähän ja kuin taikaiskusta se löytyi 10 eurolla Tikkurilasta kirpputorilta. Kuskasin omia rojuja alkukesästä myyntiin ja siinä se nökötti myyntipöytäni vieressä sinisen lenkkarivuoren alla yksinäisenä. Pakkohan se oli pelastaa sieltä ja kun on ihan uusikin, sellaista uusvanhaa tuotantoa.

Traakkipuu on ainut huonekasvi, jonka saan juuri ja juuri pysymään hengissä. Tosin alkuvuodesta lähetin kaksi traakkipuuta kukkien taivaaseen. Olivat ilmeisesti kyllästyneet tapaani hoitaa ja kasvattaa niitä, sillä kehittivät lehtiin jotain ihmeellistä valkoista hyhmää ja sitten lehdet vain putoilivat yksi kerrallaan pois. Yläasteella opiskelemani ylimääräiset oppitunnit maataloustiedettä ovat kaikesta päätellen menneet hukkaan. Senkin ajan olisi voinut narrata poikia...eli käyttää vielä typerämmin...

Tarkoitukseni ei ole ollut kuvata tuota kasvia vaan uusia ruokailutilan verhoja, jotka löytyivät kesällä Prisman poistomyynnistä varsin edulliseen hintaan. Tuli sellainen turkoosi hetki ja pikkuhiljaa löytyi kaikkea pientä kivaa sävysävyyn verhojen kanssa. Olen huomannut, että vuodenaikojen vaihteluiden mukaan tulee erilaisia värikausia, että ihastuu johonkin tiettyyn väriin hetkeksi aikaa ja sitten tulee hankittua sen mukaisesti joku astia, tekstiili, vaate, kynttilä ym.

Olohuoneen pöydät. Ovat myyjän mukaan kotoisin Indonesiasta. Ostin nämä kaunottaret naurettavaan hintaan pari vuotta sitten helsinkiläisestä vanhojen huonekalujen liikkeestä. Joku pariskunta oli tuntia aikaisemmin roudannut pöydät putiikkiin, sillä halusivat niistä eroon ulkomaille muuton vuoksi. Onneksi osuin paikalle. Pöydät ovat palvelleet erinomaisesti enkä kyllästy ihailemaan niiden kaunista muotoa.