sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Rehuja, kirpputoriostoksia ja hammaslääkäriä

Pitkän ja piinallisen pohdinnan ja vatvomisen tuloksena uskaltauduin vihdoin kukkaostoksille. Kirjoittelinkin jossain vaiheessa, etten ole viherpeukalo. Traakkipuu pysyy hengissä. Toukokuun lopulla ostamani kesäkukat heitin mäkeen jo kesäkuun alussa ja sen jälkeen olemmekin katselleet tyhjiä ruukkuja. Ihme juttu, selitystä en löydä. No nyt kuitenkin siis piipahdimme tyttäreni kanssa muutama päivä takaperin naapurikaupassa, joka on Plantagen, viherpeukaloiden taivas ja aarreaitta. Siellä oli kaikki viherkasvit ota 3 maksa 2. No, minä sitten törsäämään ja arvatkaa mitä ostin? Tadaa, 2 traakkipuuta ja yhden muratin. Ei tarvitse heti olla ostamassa uusia. Muratti kuolee ensimmäisenä tai kuivuu, sen tiedän jo nyt. Tässä pari kuvaa ostoksista. Voin sitten myöhemmin ihastella kuvia, kun kasveja ei enää ole.




Muratti on mielestäni aina kaunis. Työkaverini tosin kertoi jostain vanhasta uskomuksesta, jonka mukaan talossa jossa on muratti myös suru viihtyy. Täytyy uskotella ettei näin ole. Ja koska nuo muratit eivät kovin kauan pysy hengissä hoidossani, täytyy uskoa ettei surukaan ehdi pesiytyä huusholliin. Muratti on kuulemma ennen vanhaan ollut halpa hautajaiskukka.

¤¤¤ ¤¤¤ ¤¤¤ ¤¤¤ ¤¤¤ ¤¤¤ ¤¤¤ ¤¤¤ ¤¤¤

Olen piipahtanut myös kirpputorilla tässä männä viikolla, tottakai. Aina jää jotain käteen, väkisinkin. Alla kuvia löydöistäni. Wanhat leivonta-ja ruokailuvälineet ovat uusin intohimoni. Niissä on jotain sellaista tunnelmaa, jota en voi vastustaa. Onneksi löysin kokoelmaani uusia tulokkaita. Haarukat ovat uushopeaa, ranskanlilja-kuviolla. Niitä keräilen enemmänkin.

Valkoista puista heppaa en voinut jättää sinne yksin kököttämään. Uljas yksilö!
Wanhat napit osuivat myös silmääni. Niitä on tarkoitus käyttää tuunailuissa. Taidan tehdä huopakukkia ja ommella tuollaisen napin keskelle. Kukkasen ajattelin kiinnittä tyttäreni kaulahuiviin. En ole ihan vielä päättänyt neulonko ihan uuden huivin vai tuunailnko jonkin jo olemassa olevan. Syksy on perinteisesti neulomisen aikaa. Nyt vaan on niin monta muutakin projektia kesken, etten ehkä voi aloittaa uusia. Napit saavat nyt hiukan odotella.


Elämän realiteetteihin kuuluu myös tarkistuttaa purukalusto säännöllisin väliajoin, viimeistään kahden vuoden pakoilun jälkeen. No, se oli minulla edessä myös. Lähdin tapaamaan Herra Hammaslääkäriä sillä asenteella, että hän voisi nyt auttaa eikä pelottanut yhtään. Ja auttoihan hän. Valitin kovasti jatkuvaa päänsärkyäni ja herran siinä tuumailtua, kuunneltua ja tarkasteltua totesi, että tarvitsen purentakiskon. Härveli asennetaan suuhun Höyhensaarimatkan ajaksi ja sen tarkoituksena on lieventää purentalihasten voimaa joka jyllää yöaikaan kun puren hampaita yhteen. Olen nyt vakuuttunut, että päänsärkyni johtuu tuosta yöaikaan tapahtuvasta hampaiden yhteenpuremisesta, sillä purulihakset ovat joskus aamu-ja päiväaikaan kipeät ihan vaan, kun painelen poskiluita sormillani. Uskomatonta, mitä ihminen touhuaa yöllä!

"...aijaijaijai Hammaspeikko, luuletko, että oon niin heikko, etten hampaita pestä vois, harjataan kaikki Peikot pois!..." (Riitta ja Titi-Nalle)

Kovin suuria reikiä ei onneksi löytynyt. Joku kysymysmerkki jäi yläriviin, mutta koska hammas ei vaivaa, niin ei sille mitään remonttiakaan tehdä. Pitää vaan harjata kahta kauheammin ettei Hammaspeikko pääse nakertamaan hammasta enempää.

Suosittelen hammaslääkäriä kaikille! Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!!! Ensi viikolla on luvassa Prinsessajuttuja...

10 kommenttia:

  1. Upea tuo heppa =)

    Itsekin olen kuullut samaisen tarinan muratista. Kauan olin etten sitä ostanut ja kesällä vihdoin uskaltauduin. Pihalla oleilee vieläkin ja aina kun ohi kuljen, ajattelen ettei sekään kukkaraukka ole kesän jälkeen vettä saanut. Hyvin vielä kumminkin sinnittelee.

    Mukavaa alkavaa viikkoa toivottelee täältä myös samoista syistä purentakiskon omaava =)

    VastaaPoista
  2. Tiia: Hurmaavaa, että löytyy muitakin kohtalotovereita. Pureskelemisiin!

    VastaaPoista
  3. Kauniita löytöjä olet tehnyt kakkuvuoat minukin suosikkeja jota kirppareilta etsiskelen.

    Terkuin Karita

    VastaaPoista
  4. Täällä taas:) Oletpa tehnyt onnistuneita löytöjä, kaunis ruukku on tuossa traakkipuussasi ja tuo valkoinen heppa on aivan ihastuttava mielestäni, hyvä kun et jättänyt sinne:)
    Hyvä kun kävit hammaslääkärissä ja sait apua sieltä, noi purentakiskot ovat melko yleisiä..ihmiset kun näkevät niin jänniä juttuja unissaan:) eikä sitä itse omaa narskutteluaan kuule.
    Iloista päivää!

    VastaaPoista
  5. Suosittelen palmuvehkaa ;) aika mahdoton saada hengiltä.

    VastaaPoista
  6. Voi että miten kaunis hepo!
    Voih, kyllä on ihana tehdä löytöjä.. Ja näitä kelpaakin esitellä. :)
    Muratista olen kuullut myös saman uskomuksen, minullakin vielä ulkona parvekkeella muutama yksilö, saa nähdä kauanko uskaltaa pitää ennen pakkasia. No, jos unohtuu, niin unohtuu. :)
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  7. Kiitos Hanni! Kommenttisi blogissani muistutti minuakin Tilda-illasta ja pääsin vielä mukaan vaikka aamulla vasta ilmoittauduin. Ollessani kevään Tildailussa Varistossa ajattelin, että sitten syksylläkin täytyy muistaa, mutta oli päässyt jo unohtumaan.
    Ollaan siis varmasti "törmätty" =) Mukavaa oli taas Tildailla ja naisteniltaankin jo innoissani ilmoittauduin..

    VastaaPoista
  8. Nuo vanhat leivontamuotit jne on aivan ihania! itsekin olen koittanut niitä bongailla! mutta ei vielä onnea. Annin blogissa (http://annislittlecorner.blogspot.com) oli tosi kivasti laitettu tuikut leivosmuotteihin, siis noihin metallisiin ja oli niin suloisia!

    VastaaPoista
  9. Juu ja piti myös yhtyä hannukan kommenttiin palmuvehkasta! se on tosi helppo. Vettä tarvii antaa harvoin, eli saa olla kuiva (helpoiten sen ehkä tappaakin liialla vedellä). Viihtyy hämärässäkin. Kukkakauppias sanoi, että elää jopa ikkunattomassa tilassa. :O ja on vieläpä kaunis.

    VastaaPoista

Tulen iloiseksi kommentistasi!